Syksy

Vihdoin... vihdoin on jotain rytmittämässä arkea. Opiskelun aloitus ja vanhemman tyttelin päiväkodissa käyminen on tuonut kaivattua ryhtiä arkeen. Enää päiväjärjestyksen pitäminen ei ole pelkästään itsestä kiinni, kun välillä on oltava jossain edes suunnilleen ajoissa. Arki on siinä mielessä paljon sujuvampaa kun aiemmin. 

Ja samalla kun päivät rullaavat mukavasti, huomaa vasta kuinka uuvuttava vuosi on ollut. 

Yliopistolla on mukavaa ja suunnilleen joka kerta ajelen sieltä kotiin hymyillen. Norjan tunneilta saa tosi paljon rohkaisua ja muut opiskelijat ovat pääasiassa tosi symppisporukkaa. Vielä kun löytyisi joku sopiva koulumatkakaveri, olisin tosi tyytyväinen. Ylihuomisesta alkaen pääsemme nimittäin nauttimaan tietulleista, kun koko keskustan alue ympäröidään tietulliasemilla. Tai no, tuollahan ne jo uudenkarheina odottavat autoilijoita...

Syyskuussa tuli käytyä Suomessakin mutta seuraavaa reissua saadaa

n odottaa jouluun saakka. Joulun välipäiville on buukattu myös pieni kaupunkiloma rakkaaseen naapurimaahan. Ei voi kun odottaa innolla!

Blogia tulee kirjoitettua nyt vähän nihkeästi, nämäkin syksyiset kuvat ovat melkein parin viikon takaa! Siihen on syynä paitsi alkanut koulu, myös jokasyksyinen neulontabuumi! Ihanaa, kun on mukavaa tekemistä, tottakai. Vaikka välillä toki näiden harrastusten kanssa meinaa loppua vuorokaudesta tunnit.

Kunnon syysmyrkyjä odotellessa (vasta yksi takana)

...

Viikko Suomessa

Huh! Viikonloppuna saavuttiin kotiin ensimmäiseltä koko porukan Suomen reissulta. Viikkoon mahtui valtavasti eri paikkoja, tärkeitä ihmisiä, tekemistä ja hyvää ruokaa! 

Matka alkaa...

Matkustamisen onnistuminen perustui pitkälti hyviin unenlahjoihin

Valitettavasti kaikkia ei mitenkään ehditty tapaamaan mutta uusi reissu on jo ajatuksissa, joten kovin kauaa ei toivottavasti tarvitse odottaa :) 

Matkatkin menivät yllättävän sujuvasti kahden tenavan kanssa... tai sitten vaan olin mielessäni varautunut pahimpaan ja yllätyin positiivisesti kun vältyimme suuremmilta ongelmilta. Trippimittarin lukema reissun jälkeen oli yli 3000 kilometriä ja viikon aikana ehdimme yöpyä neljässä eri paikassa. Muutamassa paikassa poikkesimme lisäksi ihan vaan päiväseltään. 

välillä esikoinenkin simahti autoon

Entistä kotikaupunkia

Kukkafani on kukkafani kesälomallakin

Reissuväsymys iski vasta jälkikäteen ja ilmeisesti tuliaisina Suomesta juniorilla on myös kaksi uutta hammasta (100% varmuutta ei ole, sillä neiti pitää aika tiukasti suun supussa, kun asiaa yrittää tarkistaa. Todisteet perustuvat vilauksiin :))

Moni ulkosuomalainen haalii ruisleipää kotiinviemisiksi mutta meidän ostoskorista löytyi karkkikasan lisäksi raejuustoa! Siis mikä mieletön innovaatio yhdistää lakkaa ja raejuustoa! Nam! En toki tiedä muusta Norjasta mutta ainakin täällä Bodøssä kaupasta löytyy tasan kahta raejuustoa: kevyttä ja tavallista. Niin, voitte siis varmaan ymmärtää intoni hamstrata tuota uutuusherkkua!

Tällä viikolla on edessä vielä paljon uutta ja jännää, niistä lisää myöhemmin!

Ihanat, kesäiset Suomimaisemat!

Virallinen lomakuukausi (ainakin joillekin)

Jos Suomessakin suurin osa on heinäkuussa kesälomalla, Norjassa puoli valtakuntaa pysähtyy kokonaan, koska porukka vaan lomailee. Ihan niitä perinteisimpiä lomakelejä on nähty toistaiseksi aika vähän ja naapurin vanhempi herrasmies totesikin, että kesä on surkein 15 vuoteen! Ja viime kesä oli vastaavasti lämpimin miesmuistiin. 

Raikkaat sadepäivät ovat kuitenkin mitä parhaimpia esimerkiksi lukemiseen! Jo aiemmin mainitsemani adlibriksen e-kirja-ale suorastaan huusi toista tilausta, joten napsautin vielä muutaman kesäkirjan lisää. Tällä viikolla tulikin luettua ainakin kaksi kirjaa. Nesbø on nyt ollut lukulistallani suosikkina ja luulen että se buumi ei aivan vielä ole ohi.

Oikeasti pitäisi myös ostaa oppikirjat valmiiksi, sillä jo muutaman viikon päästä alkavat mun norjanopinnot tuolla yliopistolla. Kokonaiset 60 opintopistettä Norjan kielestä ja yhteiskunnasta! Nyt syksyllä suoritetaan kielikurssi I sekä kurssi, joka käsittelee Norjan politiikkaa. Niin jännittävää ja hauskaa! Vähän olen ehtinyt stressata sitä, miten saadaan kaikki sumplittua pienen neidin suhteen mutta tiedän kyllä ottavani vähän turhia paineita. Asia ja päivä kerrallaan, ehkä?

Tänään(kin) oli aavistuksen kostea, pilvinen päivä. Tehtiin pienen pieni kävelylenkki neiti N:n "kettupolulla", jonka välittömässä läheisyydessä kuulemma asuu mystinen, viestejä jättävä kettu. Itse en ollut siis aiemmin paikkaa nähnytkään mutta tällaista huhua siellä asuvasta ketusta kuulin...

ihmettelimme myös mustia isoja etanoita

lenkkipolku on samalla myös historiallinen reitti, joka vie toisen maailmansodan aikaan

Sormiruokailun ihanuus

Kymmenkuinen pikkuneiti on aika tomera syömään. Välillä syöttäminen ei käy päinsä ollenkaan ja suu vetäytyy tiukaksi viivaksi. No, onneksi tää itse syöminenkin kehittyy koko ajan... vaikka "puuroa tukassa"-kausi taitaakin kestää vielä aika kauan.

Tuliaisia

seinämaalaus Bodøssä Storgatalla

Vanhempi neiti sai Suomesta tuliaisena pupunaamarin! Itse asiassa sen lisäksi hän sai myös kettunaamarin mutta pupu on ehdoton suosikki. On ihana seurata iloista leikkiä pupuäitinä :)

p.s. Kuvan lettilegginsit, kaikkien himoitsema vaatekappale, on kesäalelöytö, josta olen tosi innoissani. Onneksi myös käyttäjä :) 

God helg!

Reipas kävelijä

Neiti neljäveestä on lyhyessä ajassa tullut melko reipas kävelijä ja sekös on ilahduttavaa! 

matkaeväät: check!

Pienempi ei ole vielä reipas kävelijä, unenlahjoja sen sijaan löytyy

Viime viikolla tehtiin visiitti paikalliselle helsestasjonille eli neuvolaan. Yllättävää oli se, että esikoisella seuraava terveystarkastus on vasta koulussa kahden vuoden kuluttua! Pienemmän kanssa päästään kuitenkin tietty 1-vuotistarkastukseen elokuussa. 

Tienvarsien kaunistaja, Heracleum tromsoensis

Lapseni sanoin: "ihana maisema" :)

Vielä paljon ilahduttavampaa kuin reipas kävely, oli kuitenkin se, että hyvin pitkälti pärjäsin neuvolakäynnin norjaksi, kun keskustelukaverina oli riittävän kärsivällinen helsesøster. Ihan mahtavaa, nimittäin ihan joka hetki ei usko riitä siihen, että kielitaito karttuu koko ajan vaikka ei aktiivisesti olisikaan nenä kiinni kirjassa (ja viime aikoina norjan kirja ei ole kyllä ollut lukulistalla...). 

Neuvolasta sain kasan lappuja ja esitteitä, ihan niin kuin Suomessakin toisinaan. Ja tärkeinpänä viestinä: Tran til barn! (Tran=kalanmaksaöljy) ;)

Kiva sumukeli. Näillä kesäsäillä on etu, että tykkää vähän viileämmästä...

Hauskaa juhannusta!

Jossakin aiemmassa kirjoituksessani mainitsin, miten hämmennyin, kun kaupat menivät aiemmin kiinni helluntain aattona. Se kun ei näin suomalaisittain ole mikään syy rajoittaa aukioloaikoja. Tuntuu, että jokainen juhlapyhä menee vähän ristiin. Norjalaiset noteeraavat enemmän sellaisia juhlia, joita Suomessa ei niinkään ja taas päinvastoin. Esimerkiksi nyt tämä juhannus ei ole Norjassa mikään juttu eikä sitä vietetä varsinkaan sellaisella intensiteetillä, mitä Suomessa.

Päivän hiljainen hetki kahvikupin kanssa. Kohta tarkenee parvekkeellakin paljain jaloin varmaan vähän pidempään kuin yhden kuvan ottamiseen käytetyn ajan...

Juuri nyt on harvinaisen hiljainen hetki kun esikoinen pääsi isin kanssa uimaan ja pikkusisko on päiväunilla. Mikä rauha! Tästä blogista meinaa melkein väkisin tulla sellainen hyvien hetkien kokoelma. Ehkä se johtuu siitä, ettei kiireisenä, kärttyisenä ja väsähtäneenä jaksa kirjoitella, vaan juuri nämä seesteisemmät sekunnit uhrataan näppiksen naputteluun.

aurinko innosti jäätelöostoksille

Eilen alkoi tuntua siltä, että ehkäpä se kesä tulee vielä tännekin! Aurinko paistoi ihanasti ja sen innoittamana tuli ulkoiltua tavallista enemmän. Hyvä niin, sillä ulkoilua ei tule harrastettua mitenkään liikaa, vaan sitä tulee niin helposti jumahdettua sisätiloihin. Toisaalta toki kiva, että sisälläkin riittää tekemistä... Erityisesti piirtäminen on hyvin suosittua, jokapäiväistä puuhaa.

Tykkään kyllä siitä, että lasten kanssa kotona ollessa, on ihan eri tavalla aikaa ja voimia erilaisiin pikku projekteihin, niin kuin nyt vaikka vaatekaappien perkaukseen. Ja kyllä, tällaiset projektit on toki hyvä ajoittaa juuri ennen keskikesän alennusmyyntejä! Jospa tällä kertaa osaisi mennä kuitenkin enemmän sellaisella less is more -meiningillä? Vähemmän mutta laadukkaampaa? Kiinan kamat vähemmälle ja panostusta lähempänä tuotettuun? Kaltaiselleni halpojen rättien ystävälle siinä on työtä, mutta jotenkin viime aikoina vaatteiden kuluttaminen on vähän vaivannut. We'll see!

Tämän hetken välipalahitti: "herkkulautanen", jonka sisältö riippuu täysin kaapin sisällöstä. Nekin syötävät, jotka yksittäin eivät uppoaisi, katoavat tältä lautaselta aika nopeasti!

Leppoisaa juhannusta siis kaikille siellä Suomessa (ja miksei muuallakin!)

Menoa ja meininkiä

Sitä tavallista. Legot lattialla. Kiiltokuvat vauvan suussa. Ulos lähteminen tuottaa tuskaa vaikka aurinko paistaa. Toisaalta taas sisälle meneminen voi olla yhtä haastavaa. 

Mutta silti, aika paljon naurattaakin, hymyilyttää ja noin.

Kaikkeen tottuu, saunattomuuteenkin

Muuttaessa tuli mietittyä, onko uudessa maassa jotenkin ontto olo, kaipaako sitä jotakin tiettyjä asioita kotimaasta. Niin kuin nyt vaikka saunaa tai fazerin sinistä, näitä "yleisimpiä". Hassua kyllä, saunattomuus ei vaivaa yhtään (ainakaan minua itseäni). Ensin ajattelin että se johtuu vain siitä, kun ei ole aiemminkaan ollut mikään kaikkein innokkain saunoja, vaikka se toki ihan mukavaa onkin. Sitten taas toisaalta, se edellinen asunto Lahdessa, josta tänne muutettiin, oli meidän kodeistamme ensimmäinen, jossa oli sauna. Jokaisessa asunnossa, missä on tullut asuttua, on ollut jotain parempaa ja yleensä jotain huonompaa edelliseen verrattuna. Ja tietenkin poikkeuksetta kaikki ovat olleet erilaisia toisiinsa nähden. Niinpä päätin ajatella ne eroavuudet Suomalaiseen asuntoon ennemminkin eroavaisuuksina asuntojen kesken. Meillä ei ehkä ole nyt saunaa mutta kylpyamme löytyy. Tilaa ei ehkä ole yhtä paljon mutta on minikokoinen kodinhoitohuone (ja se se vasta on jotakin!). Meillä ei ole astiankuivauskaappia mutta ilmankin näyttää pärjäävän yllättävän helposti. Naurakaa vaan mutta ainut kipupiste on ehkä näin kestovaippavauvan kanssa käsisuihkun puute! :) 

Eilinen kävely åpen barnehageen sateessa oli vähän tiukempi mitä kuvittelin. Sateenvarjo oli välillä todella hyödytön noissa tuulenpuuskissa. Vaunujen sadesuoja oli suunnilleen yhtä hyödytön. Ostoslistalle pitää siis varmaan lisätä sadetakki itselle! Silti kannatti lähteä, sillä paikalla oli paljon porukkaa. Hetkeksi hämmennyin kun joku tuli esittäytymään suomeksi! Tosi hauskaa! Se ei ole ihan superharvinaista kuitenkaan, että törmää johonkuhun, jolla on jotakin linkkejä Suomeen.

 Maanantaina leivottiinkin. Nimittäin raparperipiirakkaa vanhoista hillojämistä. Ikävää, että tällä kertaa lopputulos oli ulkonäöltään onnistunut ja maussa olisi vähän hiomista. Syötyä tuokin tuli mutta jaettavaksi asti ei reseptistä nyt ollut!

Seuraava missio olisi metsästää paikka, josta hakea tuoretta raparperia... 

p.s. Lienee sanomattakin selvää, että ihmisiä sieltä Suomesta kaipaa, jos jotakin...

Aurinkoista juhlatunnelmaa

Koulujen loppuminen on jotenkin aina ollut minusta erityisen hauskaa aikaa. Niin, siis sen koulujen alun lisäksi. Jotain, joka toistuu vuodesta toiseen vähän samanlaisena mutta silti jonain tiettynä vuonna aloittaa joitain uutta tai lopettaa vanhaa. Tänä keväänä ei tullut vierailtua yksissäkään ylioppilasjuhlissa, kun emme lähteneet Suomeen juhlimaan. Sen sijaan pääsimme juhlistamaan muuta valmistumista!

Kelikin oli tosi ihana ja vanhempi muru pääsi poimimaan kukkia juhlapöytään. Miten joku voikin tykätä niin paljon voikukista! Kaikki muutkin kukat ovat hänen mielestään mahtavia mutta erityisesti voikukat sytyttävät. Koitetaan aina myös vähän painaa mieleen niiden ihaltujen kukkien nimiä ja hauskasti jotkut tietyt jäävätkin hyvin muistiin.

Tietenkin juhliin piti viedä myös lahja, joka paketoitiin erityisen taitavasti. Lahjana oli kirahvipiirustus. Saimme myös viedä juhlapöytään muffinseja muiden herkkujen kaveriksi. Juuri mitään muita muffareita meillä ei edes leivota, tämä kun on erityisen hyväksi havaittu resepti! Onneksi tällä kerralla käytettiin vähän pienempiä vuokia kun yleensä...

Myös juhlasää oli ihana! Lämpimässä kelissä oli mukava käpsytellä kekkereihin. No, juuri tällä hetkellä se on muisto vain kun tuuli puhaltelee ja vettä sataa. Siitä huolimatta lähdetään nyt kävelemään kohti åpen barnehagea. Jospa sinne raahautuisi muitakin vanhempia tenavineen säästä huolimatta.

Ha det!