Kaikkeen tottuu, saunattomuuteenkin

Muuttaessa tuli mietittyä, onko uudessa maassa jotenkin ontto olo, kaipaako sitä jotakin tiettyjä asioita kotimaasta. Niin kuin nyt vaikka saunaa tai fazerin sinistä, näitä "yleisimpiä". Hassua kyllä, saunattomuus ei vaivaa yhtään (ainakaan minua itseäni). Ensin ajattelin että se johtuu vain siitä, kun ei ole aiemminkaan ollut mikään kaikkein innokkain saunoja, vaikka se toki ihan mukavaa onkin. Sitten taas toisaalta, se edellinen asunto Lahdessa, josta tänne muutettiin, oli meidän kodeistamme ensimmäinen, jossa oli sauna. Jokaisessa asunnossa, missä on tullut asuttua, on ollut jotain parempaa ja yleensä jotain huonompaa edelliseen verrattuna. Ja tietenkin poikkeuksetta kaikki ovat olleet erilaisia toisiinsa nähden. Niinpä päätin ajatella ne eroavuudet Suomalaiseen asuntoon ennemminkin eroavaisuuksina asuntojen kesken. Meillä ei ehkä ole nyt saunaa mutta kylpyamme löytyy. Tilaa ei ehkä ole yhtä paljon mutta on minikokoinen kodinhoitohuone (ja se se vasta on jotakin!). Meillä ei ole astiankuivauskaappia mutta ilmankin näyttää pärjäävän yllättävän helposti. Naurakaa vaan mutta ainut kipupiste on ehkä näin kestovaippavauvan kanssa käsisuihkun puute! :) 

Eilinen kävely åpen barnehageen sateessa oli vähän tiukempi mitä kuvittelin. Sateenvarjo oli välillä todella hyödytön noissa tuulenpuuskissa. Vaunujen sadesuoja oli suunnilleen yhtä hyödytön. Ostoslistalle pitää siis varmaan lisätä sadetakki itselle! Silti kannatti lähteä, sillä paikalla oli paljon porukkaa. Hetkeksi hämmennyin kun joku tuli esittäytymään suomeksi! Tosi hauskaa! Se ei ole ihan superharvinaista kuitenkaan, että törmää johonkuhun, jolla on jotakin linkkejä Suomeen.

 Maanantaina leivottiinkin. Nimittäin raparperipiirakkaa vanhoista hillojämistä. Ikävää, että tällä kertaa lopputulos oli ulkonäöltään onnistunut ja maussa olisi vähän hiomista. Syötyä tuokin tuli mutta jaettavaksi asti ei reseptistä nyt ollut!

Seuraava missio olisi metsästää paikka, josta hakea tuoretta raparperia... 

p.s. Lienee sanomattakin selvää, että ihmisiä sieltä Suomesta kaipaa, jos jotakin...

Aurinkoista juhlatunnelmaa

Koulujen loppuminen on jotenkin aina ollut minusta erityisen hauskaa aikaa. Niin, siis sen koulujen alun lisäksi. Jotain, joka toistuu vuodesta toiseen vähän samanlaisena mutta silti jonain tiettynä vuonna aloittaa joitain uutta tai lopettaa vanhaa. Tänä keväänä ei tullut vierailtua yksissäkään ylioppilasjuhlissa, kun emme lähteneet Suomeen juhlimaan. Sen sijaan pääsimme juhlistamaan muuta valmistumista!

Kelikin oli tosi ihana ja vanhempi muru pääsi poimimaan kukkia juhlapöytään. Miten joku voikin tykätä niin paljon voikukista! Kaikki muutkin kukat ovat hänen mielestään mahtavia mutta erityisesti voikukat sytyttävät. Koitetaan aina myös vähän painaa mieleen niiden ihaltujen kukkien nimiä ja hauskasti jotkut tietyt jäävätkin hyvin muistiin.

Tietenkin juhliin piti viedä myös lahja, joka paketoitiin erityisen taitavasti. Lahjana oli kirahvipiirustus. Saimme myös viedä juhlapöytään muffinseja muiden herkkujen kaveriksi. Juuri mitään muita muffareita meillä ei edes leivota, tämä kun on erityisen hyväksi havaittu resepti! Onneksi tällä kerralla käytettiin vähän pienempiä vuokia kun yleensä...

Myös juhlasää oli ihana! Lämpimässä kelissä oli mukava käpsytellä kekkereihin. No, juuri tällä hetkellä se on muisto vain kun tuuli puhaltelee ja vettä sataa. Siitä huolimatta lähdetään nyt kävelemään kohti åpen barnehagea. Jospa sinne raahautuisi muitakin vanhempia tenavineen säästä huolimatta.

Ha det!

Kaunis ilma tänään!

Vanhemman neitokaisen mielestä tänään oli erityisen kiva keli. Kiva sen takia, että ulkoa löytyi mukavasti kuralätäköitä! Ja löytyi toki muutakin ilahduttavaa, nimittäin kukkia. Oli kyseessä ihan mikä tahansa kukkiva kasvi, ne kaikki herättävät suurta ihastusta tuossa esikoisessa... Leskenlehti, voikukka, esikko, ruusut, aivan kaikki. Ja joka ulkoilureissulta tuodaan näitä tuliaisia kotiin asti. Ajoitimme ulkoilun tietenkin niin, että ne auringonpaisteet (mitä tänään kyllä oli välillä tarjolla) jäivät välistä. Mulla oli sormet aivan jäässä kylmähkön ja kostean ilman jäljiltä mutta tytsit eivät olleet moksiskaan - ja hyvä niin!

Itse käväisin tänään plantasjenissa. Kyseessä oli ehkä vähän sellainen lämmittelykierros kun mukaan tarttui lähinnä multaa ja alennusorvokkeja. Odotankin nyt, että lähitulevaisuudessa olisi mahdollisuus tsekkailla vähän muitakin paikkoja. Jännä nähdä, kuinka samanlainen kasvivalikoima on. Toistaiseksi olen löytänyt vain pienehköjä eroavaisuuksia. 

Jos pitäisi näppituntumalla heittää paikallisen pihan top 3 kasveissa, olisi listalla varmaankin kiiltotuhkapensas, koivu ja syreeni. Tosi monesta pihasta löytyy myös kultasade. Minusta tosi hauskaa, vaikka monesta paikallisesta se taitaa olla vähän tylsä :)

Illalla vuorossa oli marenkikakkua kaikista jämistä ja euroviisufinaalia. Oli muuten tarkoitus kehittää jotain vähän muutakin herkkua mutta eipä tullut mieleen että Norjassa helluntain aatto on syy laittaa ruokakaupat neljältä kiinni... Joka päivä oppii jotain uutta, varsinkin ulkomailla?

Været...

Været on Norjaksi sää. 

Se onkin ollu tämän päivän puheenaihe paikallisessa mediassa ja puheenaihe se tosiaan taitaa olla täällä(kin) päin maailmaa melko usein. Tiukka puuskainen tuuli puhalsi aamupäivällä bussin ojaan ja radiossa vitsailtiin kevään tulleen Norjaan, kun on niin ponteva myrskykin. No, ainakin meillä on tänään ollut sisäpäivä, sillä en oikein jaksanut uskoa, että ulkoilusta olisi nauttinut kukaan. Myös rakeet rapistelivat räystään reunaa peräti kolme kertaa! Silti nyt illasta paistaa aurinko, niin kuin mitään ei olisi tapahtunut...

  Norjassa ajatus lounaasta ei ole aivan sama kuin suomalaisilla mutta ainakin toistaiseksi meillä vedetään sen verran kotiinpäin, että pitäydymme lämpimän lounaan kannalla! Tänään tarjoiltiin simppeliä, vaikkakin vähän harvinaisempaa arkiherkkua, nimittäin fetajuustolla höystettyjä karitsanlihapullia. Ruuanlaitto on ihan mukavaa ja välillä ruuan kanssa on ihan mukava nysvätä, mutta arkena arvostan eniten helppoja ja kaikille maistuvia kokonaisuksia. Nämä lihapullat hävisivät parempiin suihin lohkoperunoiden ja salaatin kera. Aika mukavaa vaihtelua salaattiin tuli marinoiduilla kikherneillä. 

Lihapullat karitsanlihasta

n.700g karitsan jauhelihaa
1-2 kynttä valkosipulia
yrttejä oman maun mukaan (minttu, rosmariini, basilika, persilja, korianteri ja niin edelleen)
mustapippuria
suolaa tai yrttisuolaa
fetajuustoa

pyöritellään ja sitten uuniin n. 200 astetta 15-20min

Täytyy tosin myöntää, että halusin tehdä kikherneistä jotain ihan vaan siksi, että saisin kokeilla valjastaa niiden liemen parempaan käyttöön! Niin oudolta ja epäilyttävältä kun se kuulostaakin, säilykekikherneiden liemestä saa sokerin kanssa oivallista (ja melko edullista!) marenkia! Sovelsin näihin vähän Chocochilin mainiota ohjetta ja vaikka omaan makuun sitruunamehua olisi voinut olla vähemmän, oli maistajaraati tyytyväinen :) Höysteenä kermavaahtoa, kinuskikastiketta ja puolukoita. Nams!