Viikko Suomessa

Huh! Viikonloppuna saavuttiin kotiin ensimmäiseltä koko porukan Suomen reissulta. Viikkoon mahtui valtavasti eri paikkoja, tärkeitä ihmisiä, tekemistä ja hyvää ruokaa! 

Matka alkaa...

Matkustamisen onnistuminen perustui pitkälti hyviin unenlahjoihin

Valitettavasti kaikkia ei mitenkään ehditty tapaamaan mutta uusi reissu on jo ajatuksissa, joten kovin kauaa ei toivottavasti tarvitse odottaa :) 

Matkatkin menivät yllättävän sujuvasti kahden tenavan kanssa... tai sitten vaan olin mielessäni varautunut pahimpaan ja yllätyin positiivisesti kun vältyimme suuremmilta ongelmilta. Trippimittarin lukema reissun jälkeen oli yli 3000 kilometriä ja viikon aikana ehdimme yöpyä neljässä eri paikassa. Muutamassa paikassa poikkesimme lisäksi ihan vaan päiväseltään. 

välillä esikoinenkin simahti autoon

Entistä kotikaupunkia

Kukkafani on kukkafani kesälomallakin

Reissuväsymys iski vasta jälkikäteen ja ilmeisesti tuliaisina Suomesta juniorilla on myös kaksi uutta hammasta (100% varmuutta ei ole, sillä neiti pitää aika tiukasti suun supussa, kun asiaa yrittää tarkistaa. Todisteet perustuvat vilauksiin :))

Moni ulkosuomalainen haalii ruisleipää kotiinviemisiksi mutta meidän ostoskorista löytyi karkkikasan lisäksi raejuustoa! Siis mikä mieletön innovaatio yhdistää lakkaa ja raejuustoa! Nam! En toki tiedä muusta Norjasta mutta ainakin täällä Bodøssä kaupasta löytyy tasan kahta raejuustoa: kevyttä ja tavallista. Niin, voitte siis varmaan ymmärtää intoni hamstrata tuota uutuusherkkua!

Tällä viikolla on edessä vielä paljon uutta ja jännää, niistä lisää myöhemmin!

Ihanat, kesäiset Suomimaisemat!

Rannalla... ja vähän matkakuumetta

Kirjoittelin aiemmin kapuamisesta Mjellefjellen huipulle. Tuon vuoren juurellakin on aika kiva polku, joka sopii hyvin vähän leppoisampaan talsimiseen. Viime viikonloppu alkoi oikein kivasti juuri tuolta rantapolulta. No, jos totta puhutaan, iso osa reitistä jäi näkemättä kun esikoinen vajosi nilkkoja myöten mutaan... mutta reissu oli silti tosi kiva! Eikä mutaepisodin jälkeen tarvinnut suinkaan heti lähteä kotiin, vaan päädyimme rantaan etsimään aarteita.

Tulevana perjantaina lähdemme ajelemaan pienelle kesälomalle kohti Suomea. Matkanteko autolla kahden tenavan kanssa toki jännittää, mutta tuleva matka tuntuuajatuksena tosi mukavalta! Ihana nähdä perhettä ja kavereita! :)

Huomenna luvassa pientä pyykkirumbaa, että on mukavampi palata reissulta ja sitä ennen toki helpompi pakata jos on sitä puhdasta vaatetta... ;)

Pienemmän tyttelin kohdalla tilanne on välillä se, että neidin lempiherkku mustikka ja vaatekaapin kapasiteetti eivät oikein kohtaa. Kesän viimeisistä aleista on onneksi (?!) tullut napsuteltua jokunen (...) vaatekappale, osa Suomeen äidin nurkkiin odottamaan ja osa ihan suoraan tänne kotiin. Noita vaatteita on sitten kiva pyöritellä :) 

Kohta Suomeen! Jee!

Virallinen lomakuukausi (ainakin joillekin)

Jos Suomessakin suurin osa on heinäkuussa kesälomalla, Norjassa puoli valtakuntaa pysähtyy kokonaan, koska porukka vaan lomailee. Ihan niitä perinteisimpiä lomakelejä on nähty toistaiseksi aika vähän ja naapurin vanhempi herrasmies totesikin, että kesä on surkein 15 vuoteen! Ja viime kesä oli vastaavasti lämpimin miesmuistiin. 

Raikkaat sadepäivät ovat kuitenkin mitä parhaimpia esimerkiksi lukemiseen! Jo aiemmin mainitsemani adlibriksen e-kirja-ale suorastaan huusi toista tilausta, joten napsautin vielä muutaman kesäkirjan lisää. Tällä viikolla tulikin luettua ainakin kaksi kirjaa. Nesbø on nyt ollut lukulistallani suosikkina ja luulen että se buumi ei aivan vielä ole ohi.

Oikeasti pitäisi myös ostaa oppikirjat valmiiksi, sillä jo muutaman viikon päästä alkavat mun norjanopinnot tuolla yliopistolla. Kokonaiset 60 opintopistettä Norjan kielestä ja yhteiskunnasta! Nyt syksyllä suoritetaan kielikurssi I sekä kurssi, joka käsittelee Norjan politiikkaa. Niin jännittävää ja hauskaa! Vähän olen ehtinyt stressata sitä, miten saadaan kaikki sumplittua pienen neidin suhteen mutta tiedän kyllä ottavani vähän turhia paineita. Asia ja päivä kerrallaan, ehkä?

Tänään(kin) oli aavistuksen kostea, pilvinen päivä. Tehtiin pienen pieni kävelylenkki neiti N:n "kettupolulla", jonka välittömässä läheisyydessä kuulemma asuu mystinen, viestejä jättävä kettu. Itse en ollut siis aiemmin paikkaa nähnytkään mutta tällaista huhua siellä asuvasta ketusta kuulin...

ihmettelimme myös mustia isoja etanoita

lenkkipolku on samalla myös historiallinen reitti, joka vie toisen maailmansodan aikaan

Menoa ja meininkiä

Sitä tavallista. Legot lattialla. Kiiltokuvat vauvan suussa. Ulos lähteminen tuottaa tuskaa vaikka aurinko paistaa. Toisaalta taas sisälle meneminen voi olla yhtä haastavaa. 

Mutta silti, aika paljon naurattaakin, hymyilyttää ja noin.