Viikko Suomessa

Huh! Viikonloppuna saavuttiin kotiin ensimmäiseltä koko porukan Suomen reissulta. Viikkoon mahtui valtavasti eri paikkoja, tärkeitä ihmisiä, tekemistä ja hyvää ruokaa! 

Matka alkaa...

Matkustamisen onnistuminen perustui pitkälti hyviin unenlahjoihin

Valitettavasti kaikkia ei mitenkään ehditty tapaamaan mutta uusi reissu on jo ajatuksissa, joten kovin kauaa ei toivottavasti tarvitse odottaa :) 

Matkatkin menivät yllättävän sujuvasti kahden tenavan kanssa... tai sitten vaan olin mielessäni varautunut pahimpaan ja yllätyin positiivisesti kun vältyimme suuremmilta ongelmilta. Trippimittarin lukema reissun jälkeen oli yli 3000 kilometriä ja viikon aikana ehdimme yöpyä neljässä eri paikassa. Muutamassa paikassa poikkesimme lisäksi ihan vaan päiväseltään. 

välillä esikoinenkin simahti autoon

Entistä kotikaupunkia

Kukkafani on kukkafani kesälomallakin

Reissuväsymys iski vasta jälkikäteen ja ilmeisesti tuliaisina Suomesta juniorilla on myös kaksi uutta hammasta (100% varmuutta ei ole, sillä neiti pitää aika tiukasti suun supussa, kun asiaa yrittää tarkistaa. Todisteet perustuvat vilauksiin :))

Moni ulkosuomalainen haalii ruisleipää kotiinviemisiksi mutta meidän ostoskorista löytyi karkkikasan lisäksi raejuustoa! Siis mikä mieletön innovaatio yhdistää lakkaa ja raejuustoa! Nam! En toki tiedä muusta Norjasta mutta ainakin täällä Bodøssä kaupasta löytyy tasan kahta raejuustoa: kevyttä ja tavallista. Niin, voitte siis varmaan ymmärtää intoni hamstrata tuota uutuusherkkua!

Tällä viikolla on edessä vielä paljon uutta ja jännää, niistä lisää myöhemmin!

Ihanat, kesäiset Suomimaisemat!

Rannalla... ja vähän matkakuumetta

Kirjoittelin aiemmin kapuamisesta Mjellefjellen huipulle. Tuon vuoren juurellakin on aika kiva polku, joka sopii hyvin vähän leppoisampaan talsimiseen. Viime viikonloppu alkoi oikein kivasti juuri tuolta rantapolulta. No, jos totta puhutaan, iso osa reitistä jäi näkemättä kun esikoinen vajosi nilkkoja myöten mutaan... mutta reissu oli silti tosi kiva! Eikä mutaepisodin jälkeen tarvinnut suinkaan heti lähteä kotiin, vaan päädyimme rantaan etsimään aarteita.

Tulevana perjantaina lähdemme ajelemaan pienelle kesälomalle kohti Suomea. Matkanteko autolla kahden tenavan kanssa toki jännittää, mutta tuleva matka tuntuuajatuksena tosi mukavalta! Ihana nähdä perhettä ja kavereita! :)

Huomenna luvassa pientä pyykkirumbaa, että on mukavampi palata reissulta ja sitä ennen toki helpompi pakata jos on sitä puhdasta vaatetta... ;)

Pienemmän tyttelin kohdalla tilanne on välillä se, että neidin lempiherkku mustikka ja vaatekaapin kapasiteetti eivät oikein kohtaa. Kesän viimeisistä aleista on onneksi (?!) tullut napsuteltua jokunen (...) vaatekappale, osa Suomeen äidin nurkkiin odottamaan ja osa ihan suoraan tänne kotiin. Noita vaatteita on sitten kiva pyöritellä :) 

Kohta Suomeen! Jee!

Hauskaa juhannusta!

Jossakin aiemmassa kirjoituksessani mainitsin, miten hämmennyin, kun kaupat menivät aiemmin kiinni helluntain aattona. Se kun ei näin suomalaisittain ole mikään syy rajoittaa aukioloaikoja. Tuntuu, että jokainen juhlapyhä menee vähän ristiin. Norjalaiset noteeraavat enemmän sellaisia juhlia, joita Suomessa ei niinkään ja taas päinvastoin. Esimerkiksi nyt tämä juhannus ei ole Norjassa mikään juttu eikä sitä vietetä varsinkaan sellaisella intensiteetillä, mitä Suomessa.

Päivän hiljainen hetki kahvikupin kanssa. Kohta tarkenee parvekkeellakin paljain jaloin varmaan vähän pidempään kuin yhden kuvan ottamiseen käytetyn ajan...

Juuri nyt on harvinaisen hiljainen hetki kun esikoinen pääsi isin kanssa uimaan ja pikkusisko on päiväunilla. Mikä rauha! Tästä blogista meinaa melkein väkisin tulla sellainen hyvien hetkien kokoelma. Ehkä se johtuu siitä, ettei kiireisenä, kärttyisenä ja väsähtäneenä jaksa kirjoitella, vaan juuri nämä seesteisemmät sekunnit uhrataan näppiksen naputteluun.

aurinko innosti jäätelöostoksille

Eilen alkoi tuntua siltä, että ehkäpä se kesä tulee vielä tännekin! Aurinko paistoi ihanasti ja sen innoittamana tuli ulkoiltua tavallista enemmän. Hyvä niin, sillä ulkoilua ei tule harrastettua mitenkään liikaa, vaan sitä tulee niin helposti jumahdettua sisätiloihin. Toisaalta toki kiva, että sisälläkin riittää tekemistä... Erityisesti piirtäminen on hyvin suosittua, jokapäiväistä puuhaa.

Tykkään kyllä siitä, että lasten kanssa kotona ollessa, on ihan eri tavalla aikaa ja voimia erilaisiin pikku projekteihin, niin kuin nyt vaikka vaatekaappien perkaukseen. Ja kyllä, tällaiset projektit on toki hyvä ajoittaa juuri ennen keskikesän alennusmyyntejä! Jospa tällä kertaa osaisi mennä kuitenkin enemmän sellaisella less is more -meiningillä? Vähemmän mutta laadukkaampaa? Kiinan kamat vähemmälle ja panostusta lähempänä tuotettuun? Kaltaiselleni halpojen rättien ystävälle siinä on työtä, mutta jotenkin viime aikoina vaatteiden kuluttaminen on vähän vaivannut. We'll see!

Tämän hetken välipalahitti: "herkkulautanen", jonka sisältö riippuu täysin kaapin sisällöstä. Nekin syötävät, jotka yksittäin eivät uppoaisi, katoavat tältä lautaselta aika nopeasti!

Leppoisaa juhannusta siis kaikille siellä Suomessa (ja miksei muuallakin!)

Kaikkeen tottuu, saunattomuuteenkin

Muuttaessa tuli mietittyä, onko uudessa maassa jotenkin ontto olo, kaipaako sitä jotakin tiettyjä asioita kotimaasta. Niin kuin nyt vaikka saunaa tai fazerin sinistä, näitä "yleisimpiä". Hassua kyllä, saunattomuus ei vaivaa yhtään (ainakaan minua itseäni). Ensin ajattelin että se johtuu vain siitä, kun ei ole aiemminkaan ollut mikään kaikkein innokkain saunoja, vaikka se toki ihan mukavaa onkin. Sitten taas toisaalta, se edellinen asunto Lahdessa, josta tänne muutettiin, oli meidän kodeistamme ensimmäinen, jossa oli sauna. Jokaisessa asunnossa, missä on tullut asuttua, on ollut jotain parempaa ja yleensä jotain huonompaa edelliseen verrattuna. Ja tietenkin poikkeuksetta kaikki ovat olleet erilaisia toisiinsa nähden. Niinpä päätin ajatella ne eroavuudet Suomalaiseen asuntoon ennemminkin eroavaisuuksina asuntojen kesken. Meillä ei ehkä ole nyt saunaa mutta kylpyamme löytyy. Tilaa ei ehkä ole yhtä paljon mutta on minikokoinen kodinhoitohuone (ja se se vasta on jotakin!). Meillä ei ole astiankuivauskaappia mutta ilmankin näyttää pärjäävän yllättävän helposti. Naurakaa vaan mutta ainut kipupiste on ehkä näin kestovaippavauvan kanssa käsisuihkun puute! :) 

Eilinen kävely åpen barnehageen sateessa oli vähän tiukempi mitä kuvittelin. Sateenvarjo oli välillä todella hyödytön noissa tuulenpuuskissa. Vaunujen sadesuoja oli suunnilleen yhtä hyödytön. Ostoslistalle pitää siis varmaan lisätä sadetakki itselle! Silti kannatti lähteä, sillä paikalla oli paljon porukkaa. Hetkeksi hämmennyin kun joku tuli esittäytymään suomeksi! Tosi hauskaa! Se ei ole ihan superharvinaista kuitenkaan, että törmää johonkuhun, jolla on jotakin linkkejä Suomeen.

 Maanantaina leivottiinkin. Nimittäin raparperipiirakkaa vanhoista hillojämistä. Ikävää, että tällä kertaa lopputulos oli ulkonäöltään onnistunut ja maussa olisi vähän hiomista. Syötyä tuokin tuli mutta jaettavaksi asti ei reseptistä nyt ollut!

Seuraava missio olisi metsästää paikka, josta hakea tuoretta raparperia... 

p.s. Lienee sanomattakin selvää, että ihmisiä sieltä Suomesta kaipaa, jos jotakin...

Takaisin arkeen

Reilu kuukausi sitten kaikki tuntui kääntyvän päälaelleen. Kuolemantapaus lähipiirissä vei minutkin tyttöjen kanssa Suomeen pariksi viikoksi. 

Reippaat matkustajat välillä Oslo-Bodø

Takaisin palattiin viime perjantaina ja varsin väsyneinä. Silti reissu oli varmasti tarpeen. Ainakin oma surutyö pääsi vasta alkamaan kun pääsi paikan päälle muiden luo. Ja ehkäpä meistä oli paikan päällä jotain apuakin.






Täällä kotona tuntuu, että kotiutuminen on henkisellä tasolla ottanut vähän takapakkia. Kielen opiskelu ja asioiden järjestely vaatisi energiaa, jota nyt ei tunnu olevan vieläkään, paitsi pakollisiin juttuihin. Ilahduttaa kuitenkin, kun saatiin tänne lisää Suomi-jengiä :) Kämppä on vähän kaaos ja Suomen tuliaisina tuotu vatsatauti on vetänyt lakoon puolet porukasta. N sairastikin jo Suomessa, itse olen toistaiseksi säästynyt. Mutta sitten kuitenkin, ihan oikeasti vain vähän on todella tarpeen ja siinä mulla olisi ainakin muistettavaa... Sitä kun on tapana pitää niin monta rautaa tulessa koko ajan.

Ja yksi tuleva projekti onkin syksyllä alkava opintokokonaisuus: Norjan kieli ja kulttuuri 60 op Nordlandin yliopistossa. Siitä olen kyllä todella innoissani! :) Toivon mukaan pikku M:n hoitokuviotkin järjestyisivät jouhevasti... Isommalle haettiin hoitopaikkaa puolella ajalla mutta pientä ei vielä hoitoon laiteta. Onneksi lähiopetusta ei tule olemaan montakaan tuntia viikossa :)