 |
| Töiden kotiin tuominen voi joskus ilahduttaa koko perhettä... Sisustuselementtinä pomppunappi |
Some-uutisvirran perusteella Suomessa taitaa olla hiukan lämpimämpää kuin täällä mutta jostain syystä se ei ole herättänyt ainakaan minussa harmitusta vaan pikemminkin toivoa siitä, että täälläkin lämpenisi kohta! Yhtenä päivänä ulkona tarkeni ihan mukavasti jo ilman takkia mutta ihan joka päivä takkia ei voi jättää kotiin.
Nyt tuntuu, että arki alkaa oikeasti sujua. Enää ei niin kovasti tarvitse pinnistellä, että saa tehtyä asioita ja se tuntuu erittäin mukavalta. Parina sateisena päivänä tällä viikolla ollaan ahkerasti askarreltu... Ja sohvapöytä näyttää juuri siltä! Minulla oli pientä paketointi- ja korttihommaa, Neiti N:llä sen sijaan useita eri projekteja, kuten nyt vaikkapa muumitaulu ja paperinuken vaatteiden väritys.
Aina äidin keksimät puuhat eivät kyllä lämmitä mutta onneksi loppukesästä viimeistään on luvassa lauman verran oman ikäistä seuraa. Eilen nimittäin saimme postissa ilmoituksen myönnetystä päivähoitopaikasta. Ihan mahtava juttu, ei tarvitse enää ottaa stressiä siitäkään asiasta! Jännitin aika paljon etukäteen hoitopaikan saamista, sillä varsinainen hakuaika oli jo ohi. Silti paikka irtosi siitä päiväkodista, joka meillä oli toisena toivelistassa.
Parvekekin näyttää koko ajan paremmalta... tai no, vielä oikeasti aika surkealta mutta paranemaan päin. Uusimmat tulokkaat ovat pienet puuntaimet (Sorbus mougeotii). Toivon mukaan pysyvät hengissä!
Vielä paljon ilahduttavampaa kuin reipas kävely, oli kuitenkin se, että hyvin pitkälti pärjäsin neuvolakäynnin norjaksi, kun keskustelukaverina oli riittävän kärsivällinen helsesøster. Ihan mahtavaa, nimittäin ihan joka hetki ei usko riitä siihen, että kielitaito karttuu koko ajan vaikka ei aktiivisesti olisikaan nenä kiinni kirjassa (ja viime aikoina norjan kirja ei ole kyllä ollut lukulistalla...). 
