Virallinen lomakuukausi (ainakin joillekin)

Jos Suomessakin suurin osa on heinäkuussa kesälomalla, Norjassa puoli valtakuntaa pysähtyy kokonaan, koska porukka vaan lomailee. Ihan niitä perinteisimpiä lomakelejä on nähty toistaiseksi aika vähän ja naapurin vanhempi herrasmies totesikin, että kesä on surkein 15 vuoteen! Ja viime kesä oli vastaavasti lämpimin miesmuistiin. 

Raikkaat sadepäivät ovat kuitenkin mitä parhaimpia esimerkiksi lukemiseen! Jo aiemmin mainitsemani adlibriksen e-kirja-ale suorastaan huusi toista tilausta, joten napsautin vielä muutaman kesäkirjan lisää. Tällä viikolla tulikin luettua ainakin kaksi kirjaa. Nesbø on nyt ollut lukulistallani suosikkina ja luulen että se buumi ei aivan vielä ole ohi.

Oikeasti pitäisi myös ostaa oppikirjat valmiiksi, sillä jo muutaman viikon päästä alkavat mun norjanopinnot tuolla yliopistolla. Kokonaiset 60 opintopistettä Norjan kielestä ja yhteiskunnasta! Nyt syksyllä suoritetaan kielikurssi I sekä kurssi, joka käsittelee Norjan politiikkaa. Niin jännittävää ja hauskaa! Vähän olen ehtinyt stressata sitä, miten saadaan kaikki sumplittua pienen neidin suhteen mutta tiedän kyllä ottavani vähän turhia paineita. Asia ja päivä kerrallaan, ehkä?

Tänään(kin) oli aavistuksen kostea, pilvinen päivä. Tehtiin pienen pieni kävelylenkki neiti N:n "kettupolulla", jonka välittömässä läheisyydessä kuulemma asuu mystinen, viestejä jättävä kettu. Itse en ollut siis aiemmin paikkaa nähnytkään mutta tällaista huhua siellä asuvasta ketusta kuulin...

ihmettelimme myös mustia isoja etanoita

lenkkipolku on samalla myös historiallinen reitti, joka vie toisen maailmansodan aikaan

Ihastus mjellefjellellä

Viime viikonloppuna saimme vieraita Suomesta. Oli superhauskaa nähdä vanhaa kaveria pitkästä aikaa ja tutustua toiseen, ihan uuteen tyyppiin :) Ja mikä mahtavinta, pääsin vierailijoidemme kanssa nauttimaan upeasta säästä pienelle toppturille, eli kapuamaan melko lähellä olevalle mjellefjellelle. 

määränpää näkyvissä!

Toisella puolella tietä kohoaa Steigtinden

 Ja tiedättekö, olin niin innoissani!

Ennen reissua jännitti miten hyvin sitä jaksaa, kun ei ole juuri tullut harrastettua vuorille nousuja. Jaksoin kuitenkin hyvin ja maisemat olivat jälleen kerran ihan uskomattomat. Huipulla istuessa sitä tuli mietittyä näin Etelä-Pohjanmaalla kasvaneena, että on muuten oikeastaan aika hassua, että noiden vuorien päälle voi vaan yhtäkkiä mennä! :D

Näkymää huipulta

Mjellefjelletillä on useita huippuja ja tuo huippu, jolle me kiipesimme, on nimeltään Litltinden ja sen korkeus on 717 metriä merenpinnasta. Kyseessä ei ole varsinaisesti mikään extreme-suoritus, sillä esimerkiksi samaan aikaan meidän kanssa huipulla oli useita muitakin ihmisiä. En silti yhtään ihmettele, sillä hyvän liikunnan ja ulkoilun lisäksi ne maisemat ja se mieletön tunne ovat erittäin hyviä syitä raahata itsensä huipulle. 


Uudet kengätkin tuli mukavasti ajettua sisään... ei ehkä ilman kipua mutta kuitenkin! Päivä sattui ilmeisesti olemaan myös ainakin suunnilleen lämpimin koko kesänä tähän mennessä ja sain huomata, ettei naamaan laitettu aurinkorasva auta niskassa! ;)



Ensi lauantaina vietämme ensimmäistä hääpäivää ja viime viikonlopusta intoutuneena suunnittelin ravintolassa syömisen lisäksi ohjelmistoon muutaman tunnin vaellusreissua :) Tällaisia retkiä alkaa nimittäin haluta lisää! Ja kyllä, olen nyt vaan sellainen tyyppi joka innostuu asioista mutta eikö juuri tällainen ole parhaimmasta päästä niitä innostuksen kohteita? Olen ihastunut! Joten ensi viikonloppua odotellessa! :)

Samsung galaxy s4:n panoraamaominaisuudet yllättivät ihan positiivisesti

Søndagstur vol.1

Pari viikkoa sitten sunnuntaina päästiin isolla porukalla reippailemaan! Tarpeeksi suuren auton puute vähän aiemmin rajoitti liikkumista mutta nyt kun käytössä oli useampi menopeli (ja tässä välissä tullut jo se oma autokin), oli helppo karauttaa tuohon lähimmälle nyppylälle. Viime aikoina on tullut käytettyä aika paljon rattaita ja ylös kavutessa löytyi selästä uinuneita lihaksia, kun reppukyydissä oli pikkuneiti.

















Musta olis hienoa olla oikein kunnon eräjorma ja ihailen niitä, jotka ovat! Jostain sitä kai kuitenkin on aloitettava, niin aloitetaan nyt tästä lähinyppylältä!

Ja joo, seurassamme oli myös toiselta puolen Atlanttia saapunut vieras, joka uskaltautui uimaan (!) erään Lapin sankarin kanssa. Aikamoista mutta kuulemma virkistävää!

Reipas kävelijä

Neiti neljäveestä on lyhyessä ajassa tullut melko reipas kävelijä ja sekös on ilahduttavaa! 

matkaeväät: check!

Pienempi ei ole vielä reipas kävelijä, unenlahjoja sen sijaan löytyy

Viime viikolla tehtiin visiitti paikalliselle helsestasjonille eli neuvolaan. Yllättävää oli se, että esikoisella seuraava terveystarkastus on vasta koulussa kahden vuoden kuluttua! Pienemmän kanssa päästään kuitenkin tietty 1-vuotistarkastukseen elokuussa. 

Tienvarsien kaunistaja, Heracleum tromsoensis

Lapseni sanoin: "ihana maisema" :)

Vielä paljon ilahduttavampaa kuin reipas kävely, oli kuitenkin se, että hyvin pitkälti pärjäsin neuvolakäynnin norjaksi, kun keskustelukaverina oli riittävän kärsivällinen helsesøster. Ihan mahtavaa, nimittäin ihan joka hetki ei usko riitä siihen, että kielitaito karttuu koko ajan vaikka ei aktiivisesti olisikaan nenä kiinni kirjassa (ja viime aikoina norjan kirja ei ole kyllä ollut lukulistalla...). 

Neuvolasta sain kasan lappuja ja esitteitä, ihan niin kuin Suomessakin toisinaan. Ja tärkeinpänä viestinä: Tran til barn! (Tran=kalanmaksaöljy) ;)

Kiva sumukeli. Näillä kesäsäillä on etu, että tykkää vähän viileämmästä...

Hauskaa juhannusta!

Jossakin aiemmassa kirjoituksessani mainitsin, miten hämmennyin, kun kaupat menivät aiemmin kiinni helluntain aattona. Se kun ei näin suomalaisittain ole mikään syy rajoittaa aukioloaikoja. Tuntuu, että jokainen juhlapyhä menee vähän ristiin. Norjalaiset noteeraavat enemmän sellaisia juhlia, joita Suomessa ei niinkään ja taas päinvastoin. Esimerkiksi nyt tämä juhannus ei ole Norjassa mikään juttu eikä sitä vietetä varsinkaan sellaisella intensiteetillä, mitä Suomessa.

Päivän hiljainen hetki kahvikupin kanssa. Kohta tarkenee parvekkeellakin paljain jaloin varmaan vähän pidempään kuin yhden kuvan ottamiseen käytetyn ajan...

Juuri nyt on harvinaisen hiljainen hetki kun esikoinen pääsi isin kanssa uimaan ja pikkusisko on päiväunilla. Mikä rauha! Tästä blogista meinaa melkein väkisin tulla sellainen hyvien hetkien kokoelma. Ehkä se johtuu siitä, ettei kiireisenä, kärttyisenä ja väsähtäneenä jaksa kirjoitella, vaan juuri nämä seesteisemmät sekunnit uhrataan näppiksen naputteluun.

aurinko innosti jäätelöostoksille

Eilen alkoi tuntua siltä, että ehkäpä se kesä tulee vielä tännekin! Aurinko paistoi ihanasti ja sen innoittamana tuli ulkoiltua tavallista enemmän. Hyvä niin, sillä ulkoilua ei tule harrastettua mitenkään liikaa, vaan sitä tulee niin helposti jumahdettua sisätiloihin. Toisaalta toki kiva, että sisälläkin riittää tekemistä... Erityisesti piirtäminen on hyvin suosittua, jokapäiväistä puuhaa.

Tykkään kyllä siitä, että lasten kanssa kotona ollessa, on ihan eri tavalla aikaa ja voimia erilaisiin pikku projekteihin, niin kuin nyt vaikka vaatekaappien perkaukseen. Ja kyllä, tällaiset projektit on toki hyvä ajoittaa juuri ennen keskikesän alennusmyyntejä! Jospa tällä kertaa osaisi mennä kuitenkin enemmän sellaisella less is more -meiningillä? Vähemmän mutta laadukkaampaa? Kiinan kamat vähemmälle ja panostusta lähempänä tuotettuun? Kaltaiselleni halpojen rättien ystävälle siinä on työtä, mutta jotenkin viime aikoina vaatteiden kuluttaminen on vähän vaivannut. We'll see!

Tämän hetken välipalahitti: "herkkulautanen", jonka sisältö riippuu täysin kaapin sisällöstä. Nekin syötävät, jotka yksittäin eivät uppoaisi, katoavat tältä lautaselta aika nopeasti!

Leppoisaa juhannusta siis kaikille siellä Suomessa (ja miksei muuallakin!)

Aurinkoista juhlatunnelmaa

Koulujen loppuminen on jotenkin aina ollut minusta erityisen hauskaa aikaa. Niin, siis sen koulujen alun lisäksi. Jotain, joka toistuu vuodesta toiseen vähän samanlaisena mutta silti jonain tiettynä vuonna aloittaa joitain uutta tai lopettaa vanhaa. Tänä keväänä ei tullut vierailtua yksissäkään ylioppilasjuhlissa, kun emme lähteneet Suomeen juhlimaan. Sen sijaan pääsimme juhlistamaan muuta valmistumista!

Kelikin oli tosi ihana ja vanhempi muru pääsi poimimaan kukkia juhlapöytään. Miten joku voikin tykätä niin paljon voikukista! Kaikki muutkin kukat ovat hänen mielestään mahtavia mutta erityisesti voikukat sytyttävät. Koitetaan aina myös vähän painaa mieleen niiden ihaltujen kukkien nimiä ja hauskasti jotkut tietyt jäävätkin hyvin muistiin.

Tietenkin juhliin piti viedä myös lahja, joka paketoitiin erityisen taitavasti. Lahjana oli kirahvipiirustus. Saimme myös viedä juhlapöytään muffinseja muiden herkkujen kaveriksi. Juuri mitään muita muffareita meillä ei edes leivota, tämä kun on erityisen hyväksi havaittu resepti! Onneksi tällä kerralla käytettiin vähän pienempiä vuokia kun yleensä...

Myös juhlasää oli ihana! Lämpimässä kelissä oli mukava käpsytellä kekkereihin. No, juuri tällä hetkellä se on muisto vain kun tuuli puhaltelee ja vettä sataa. Siitä huolimatta lähdetään nyt kävelemään kohti åpen barnehagea. Jospa sinne raahautuisi muitakin vanhempia tenavineen säästä huolimatta.

Ha det!

Hei kaverit ja muut...kylään meille?

Kyllä se kesä tännekin tulee vielä! Ja parvekkeelle paistelee jo mukavasti yöaurinko. Periaatteessa yötön yö alkaakin jo nyt tulevana lauantaina. Huhhuh!

Ja kun suunnittelette reissujanne meitä katsomaan niin katsokaa vaikka tännekin: visitbodo.com 

Reissujen suunnittelu on aina niin kivaa :)

Rentoja kotipäiviä

 Viikonloppuna otettiin rennosti ja nautittiin siitä, että tavarat ovat paikoillaan. Jes! Vähän heikko valikoima ja kalliit hinnat ovat innostaneet leivän leipomiseen jo muutamana päivänä. Sunnuntaina sutaisinkin superhelpot sconesit. Aika kivan, hiukan happaman vivahteen leipäsiin toi tuo pohjassa käytetty jugurtti. Ohje löytyi lehdestä nimeltä Kamille ideer. Lehtien lukeminen sujuu ihan kivasti norjaksi ja kun valitsee vain kiinnostavat aiheet, jaksaa sanastoltaan vaikeampiakin artikkeleita lukea...

Tässä siis tämä herkkusconesien ohje!

6 dl vehnäjauhoja
4 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
0,5 dl kaurahiutaleita
3 dl kreikkalaista jugurttia
1 dl maitoa

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää sitten maito ja jugurtti ja sekoita hyvin. Muotoile pellille könttejä (jos haluaa sopivan kokoisia leikkaamatta syötäväksi, suosittelen ainakin kahdeksaa taikinakasaa :) ). 
Paista 200-225 asteessa noin 15 minuuttia.

(alkuperäisessä ohjeessa oli muuten myös rusinoita, mutta tein ilman niitä ja toimi loistavasti niinkin)

Neiti N on kyllä keksinyt hyvin puuhaa, vaikka leikkikavereita ei vielä ole kovin montaa ollutkaan. Taideteoksia syntyy sellaisella tahdilla, että otan mielelläni vastaan kaikki parhaat tekeleiden jemmailuvinkit! :)

Silti, tämän lyhyen ajan kuluessa on yksi tuttavaperhe jo löytynyt! Leikkikavereita tuosta perheestä löytyykin kaksin kappalein. Välimatka uusien tuttujen luo on aika sopiva, sellainen jonka Neiti N jaksoi hienosti kävellä. Kotimatkalla maistui pienet unet ja reppukyyti muutaman tunnin leikkimisen jälkeen. Kaverusten puuhastelua on kyllä tosi hauska seurata ja aika veikeää, kun molemmille on ihan okei, vaikka toisen puheesta ei niin kovasti ymmärräkään. N:n ymmärrys toki toimii jotenkin, kiitos svenska dagiset'n!

Täytyy kyllä myöntää, että olo tuntuu onnekkaalta, kun jo nyt on päässyt aloittamaan tutustumisen paikallisiin!

Tästä on hyvä jatkaa!

Maisemaa kotikulmilta

Muuttoilmoitus

Ihan yhtä harmaata kun eilenkin. Siitä huolimatta tänään oli vuorossa muuttotilmoituksen tekeminen. Norjassa väestörekisteristä huolehtii skattetaten, eli kotoisammin verotoimisto. 

Ja koska tällä hetkellä meitä palvelee firman paku, on jonkun aina keksittävä muu tapa liikkua, jos haluamme mennä kaikki samaan paikkaan. Pikku M mukana vaunuissa tein siis kävelylenkin keskustaan. Tuntui tosi mukavalta pyöriä Bodøn keskustassa ja tietyllä tavalla myös kotoisalta! 

Tuo vähemmän leppoisa sää saa toivomaan kunnon kevään tuloa entistä hanakammin. No, sitä odotellessa kylvettiin tänään tytsien kanssa ensimmäisiä yrttejä ja kesäkukkia parvekkeelle kasvatettavaksi. Ja no, toki esikasvatus tapahtuu sisätiloissa eikä tuolla ulkona, missä rakeet ropisevat ja trampoliinit lentelevät tuulessa :D

Jälleen apulaiset olivat innolla mukana! Apulaisista pienempi hoksasi muuten tänään miten ryömitään eteenpäin. Mahtavaa! Isosisko ei ollut kovin tyytyväisen oloinen kun pienempi pääsee paremmin leluihin käsiksi...