tiistai 28. heinäkuuta 2015

Rannalla... ja vähän matkakuumetta


Kirjoittelin aiemmin kapuamisesta Mjellefjellen huipulle. Tuon vuoren juurellakin on aika kiva polku, joka sopii hyvin vähän leppoisampaan talsimiseen. Viime viikonloppu alkoi oikein kivasti juuri tuolta rantapolulta. No, jos totta puhutaan, iso osa reitistä jäi näkemättä kun esikoinen vajosi nilkkoja myöten mutaan... mutta reissu oli silti tosi kiva! Eikä mutaepisodin jälkeen tarvinnut suinkaan heti lähteä kotiin, vaan päädyimme rantaan etsimään aarteita.

Tulevana perjantaina lähdemme ajelemaan pienelle kesälomalle kohti Suomea. Matkanteko autolla kahden tenavan kanssa toki jännittää, mutta tuleva matka tuntuuajatuksena tosi mukavalta! Ihana nähdä perhettä ja kavereita! :)

Huomenna luvassa pientä pyykkirumbaa, että on mukavampi palata reissulta ja sitä ennen toki helpompi pakata jos on sitä puhdasta vaatetta... ;)

Pienemmän tyttelin kohdalla tilanne on välillä se, että neidin lempiherkku mustikka ja vaatekaapin kapasiteetti eivät oikein kohtaa. Kesän viimeisistä aleista on onneksi (?!) tullut napsuteltua jokunen (...) vaatekappale, osa Suomeen äidin nurkkiin odottamaan ja osa ihan suoraan tänne kotiin. Noita vaatteita on sitten kiva pyöritellä :) 
Kohta Suomeen! Jee!










maanantai 20. heinäkuuta 2015

Hääpäivä

Edellisestä vuoren kapuamisesta innostuneena suunniteltiin reitti myös ihan ensimmäiselle hääpäivällemme! Kohteena oli reiluun 500 metriin kohoava Finnkonnakken, nipin napin Sjunkhattenin kansallispuiston rajojen sisäpuolella. Reitti huipulle alkoi hauskasti järven rantaa pitkin ja kun mieli oli sokeasti tottunut tasaisuuteen, alkoikin aika tiukka nousu... noh, tottakai jos tarkoitus on nousta korkeammalle?

Näkymät taukopaikalta



Huipulle ei tällä kertaa kuitenkaan päästy. Yhdellä juoma(oikeasti suklaa-)tauolla reppuun kiinnitetty lippis tipahti kyydistä. Jatkoimme matkaa ja jonkin aikaa taivallettuamme tajusimme, että olimme reitillä, muttei ihan sillä reitillä millä oli tarkoitus. Lähdettiin siis tarpomaan oikean polun suuntaan ja hetken kuluttua tajusin lippiksen häviämisen. Haettiin lippis ja syötiin eväät (jokaisen reissun kohokohta), todettiin että tällä kerralla jää tämä huippu näkemättä. Minun mielestäni se oli kahdelta suorittajalta ihan onnistunut päätös :) 


Ehdittiin mainiosti myös syömään illalla ravintola Bjørkiin. Ja varmaa on se, että Bjørkiin pitää mennä uudestaankin! Tosi maistuvaa ruokaa ja erityisesti jälkiruokia voi kahden testatun sortin perusteella suositella. Herkkua! Ja tosi mukava päivä parhaassa seurassa... tästä onkin hyvä jatkaa seuraavalle vuodelle!


sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Virallinen lomakuukausi (ainakin joillekin)


Jos Suomessakin suurin osa on heinäkuussa kesälomalla, Norjassa puoli valtakuntaa pysähtyy kokonaan, koska porukka vaan lomailee. Ihan niitä perinteisimpiä lomakelejä on nähty toistaiseksi aika vähän ja naapurin vanhempi herrasmies totesikin, että kesä on surkein 15 vuoteen! Ja viime kesä oli vastaavasti lämpimin miesmuistiin. 

Raikkaat sadepäivät ovat kuitenkin mitä parhaimpia esimerkiksi lukemiseen! Jo aiemmin mainitsemani adlibriksen e-kirja-ale suorastaan huusi toista tilausta, joten napsautin vielä muutaman kesäkirjan lisää. Tällä viikolla tulikin luettua ainakin kaksi kirjaa. Nesbø on nyt ollut lukulistallani suosikkina ja luulen että se buumi ei aivan vielä ole ohi.


Oikeasti pitäisi myös ostaa oppikirjat valmiiksi, sillä jo muutaman viikon päästä alkavat mun norjanopinnot tuolla yliopistolla. Kokonaiset 60 opintopistettä Norjan kielestä ja yhteiskunnasta! Nyt syksyllä suoritetaan kielikurssi I sekä kurssi, joka käsittelee Norjan politiikkaa. Niin jännittävää ja hauskaa! Vähän olen ehtinyt stressata sitä, miten saadaan kaikki sumplittua pienen neidin suhteen mutta tiedän kyllä ottavani vähän turhia paineita. Asia ja päivä kerrallaan, ehkä?

Tänään(kin) oli aavistuksen kostea, pilvinen päivä. Tehtiin pienen pieni kävelylenkki neiti N:n "kettupolulla", jonka välittömässä läheisyydessä kuulemma asuu mystinen, viestejä jättävä kettu. Itse en ollut siis aiemmin paikkaa nähnytkään mutta tällaista huhua siellä asuvasta ketusta kuulin...


ihmettelimme myös mustia isoja etanoita

lenkkipolku on samalla myös historiallinen reitti, joka vie toisen maailmansodan aikaan



keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Ihastus mjellefjellellä

Viime viikonloppuna saimme vieraita Suomesta. Oli superhauskaa nähdä vanhaa kaveria pitkästä aikaa ja tutustua toiseen, ihan uuteen tyyppiin :) Ja mikä mahtavinta, pääsin vierailijoidemme kanssa nauttimaan upeasta säästä pienelle toppturille, eli kapuamaan melko lähellä olevalle mjellefjellelle
määränpää näkyvissä!
Toisella puolella tietä kohoaa Steigtinden




 Ja tiedättekö, olin niin innoissani!







Ennen reissua jännitti miten hyvin sitä jaksaa, kun ei ole juuri tullut harrastettua vuorille nousuja. Jaksoin kuitenkin hyvin ja maisemat olivat jälleen kerran ihan uskomattomat. Huipulla istuessa sitä tuli mietittyä näin Etelä-Pohjanmaalla kasvaneena, että on muuten oikeastaan aika hassua, että noiden vuorien päälle voi vaan yhtäkkiä mennä! :D

Näkymää huipulta




Mjellefjelletillä on useita huippuja ja tuo huippu, jolle me kiipesimme, on nimeltään Litltinden ja sen korkeus on 717 metriä merenpinnasta. Kyseessä ei ole varsinaisesti mikään extreme-suoritus, sillä esimerkiksi samaan aikaan meidän kanssa huipulla oli useita muitakin ihmisiä. En silti yhtään ihmettele, sillä hyvän liikunnan ja ulkoilun lisäksi ne maisemat ja se mieletön tunne ovat erittäin hyviä syitä raahata itsensä huipulle. 


Uudet kengätkin tuli mukavasti ajettua sisään... ei ehkä ilman kipua mutta kuitenkin! Päivä sattui ilmeisesti olemaan myös ainakin suunnilleen lämpimin koko kesänä tähän mennessä ja sain huomata, ettei naamaan laitettu aurinkorasva auta niskassa! ;)



Ensi lauantaina vietämme ensimmäistä hääpäivää ja viime viikonlopusta intoutuneena suunnittelin ravintolassa syömisen lisäksi ohjelmistoon muutaman tunnin vaellusreissua :) Tällaisia retkiä alkaa nimittäin haluta lisää! Ja kyllä, olen nyt vaan sellainen tyyppi joka innostuu asioista mutta eikö juuri tällainen ole parhaimmasta päästä niitä innostuksen kohteita? Olen ihastunut! Joten ensi viikonloppua odotellessa! :)
Samsung galaxy s4:n panoraamaominaisuudet yllättivät ihan positiivisesti


lauantai 11. heinäkuuta 2015

Søndagstur vol.1

Pari viikkoa sitten sunnuntaina päästiin isolla porukalla reippailemaan! Tarpeeksi suuren auton puute vähän aiemmin rajoitti liikkumista mutta nyt kun käytössä oli useampi menopeli (ja tässä välissä tullut jo se oma autokin), oli helppo karauttaa tuohon lähimmälle nyppylälle. Viime aikoina on tullut käytettyä aika paljon rattaita ja ylös kavutessa löytyi selästä uinuneita lihaksia, kun reppukyydissä oli pikkuneiti.

















Musta olis hienoa olla oikein kunnon eräjorma ja ihailen niitä, jotka ovat! Jostain sitä kai kuitenkin on aloitettava, niin aloitetaan nyt tästä lähinyppylältä!



















Ja joo, seurassamme oli myös toiselta puolen Atlanttia saapunut vieras, joka uskaltautui uimaan (!) erään Lapin sankarin kanssa. Aikamoista mutta kuulemma virkistävää!




keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Sormiruokailun ihanuus


Kymmenkuinen pikkuneiti on aika tomera syömään. Välillä syöttäminen ei käy päinsä ollenkaan ja suu vetäytyy tiukaksi viivaksi. No, onneksi tää itse syöminenkin kehittyy koko ajan... vaikka "puuroa tukassa"-kausi taitaakin kestää vielä aika kauan.






sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

Iltapäiväretki, kohteena Kjerringøy

Melko tarkkaan vuosi sitten kävin ensimmäistä kertaa Kjerringøyssä, pienessä kylässä joka on noin 40 kilometrin päässä Bodøstä. Erittäin kaunis ja rauhallinen, siis erityisen sopiva leppoisan lauantai-iltapäivän retkikohteeksi. Toki suurimpana syynä retkelle saattoi tällä kertaa olla kuitenkin uuden auton testailu :) Ja rullasihan se prius mukavasti! Takaisin tullessa pienempi tytsi ei kyllä ollut ihan samaa mieltä eikä mukavasta matkanteosta oikein pystynyt (ainakaan tää stressimutsi) nauttimaan niin kovin paljoa. 




Olimme liikkeellä ehkä vähän turhan myöhään, sillä kahvila oli juuri sulkeutumassa. Onneksi ehdimme kuite
nkin vielä ostaa kahvit ja herkut!
Tuntuu mahtavalta että on ollut mahdollista muuttaa niin kauniiseen maahan. Enkä sano etteikö Suomi olisi kaunis, se kauneus vaan on erilaista. Ehkä kun näissä maisemissa ei ole kasvanut, se pysäyttää ja sykähdyttää joka kerta niin, että tekee mieli vain olla hiljaa ja ihailla! 


One friend of mine once said, she couldn't live without mountains and suddenly I do understand her very well :) (By the way, she was norwegian...)


perjantai 3. heinäkuuta 2015

Tuliaisia

seinämaalaus Bodøssä Storgatalla
Vanhempi neiti sai Suomesta tuliaisena pupunaamarin! Itse asiassa sen lisäksi hän sai myös kettunaamarin mutta pupu on ehdoton suosikki. On ihana seurata iloista leikkiä pupuäitinä :)


p.s. Kuvan lettilegginsit, kaikkien himoitsema vaatekappale, on kesäalelöytö, josta olen tosi innoissani. Onneksi myös käyttäjä :) 



God helg!