Hauskaa juhannusta!

Jossakin aiemmassa kirjoituksessani mainitsin, miten hämmennyin, kun kaupat menivät aiemmin kiinni helluntain aattona. Se kun ei näin suomalaisittain ole mikään syy rajoittaa aukioloaikoja. Tuntuu, että jokainen juhlapyhä menee vähän ristiin. Norjalaiset noteeraavat enemmän sellaisia juhlia, joita Suomessa ei niinkään ja taas päinvastoin. Esimerkiksi nyt tämä juhannus ei ole Norjassa mikään juttu eikä sitä vietetä varsinkaan sellaisella intensiteetillä, mitä Suomessa.

Päivän hiljainen hetki kahvikupin kanssa. Kohta tarkenee parvekkeellakin paljain jaloin varmaan vähän pidempään kuin yhden kuvan ottamiseen käytetyn ajan...

Juuri nyt on harvinaisen hiljainen hetki kun esikoinen pääsi isin kanssa uimaan ja pikkusisko on päiväunilla. Mikä rauha! Tästä blogista meinaa melkein väkisin tulla sellainen hyvien hetkien kokoelma. Ehkä se johtuu siitä, ettei kiireisenä, kärttyisenä ja väsähtäneenä jaksa kirjoitella, vaan juuri nämä seesteisemmät sekunnit uhrataan näppiksen naputteluun.

aurinko innosti jäätelöostoksille

Eilen alkoi tuntua siltä, että ehkäpä se kesä tulee vielä tännekin! Aurinko paistoi ihanasti ja sen innoittamana tuli ulkoiltua tavallista enemmän. Hyvä niin, sillä ulkoilua ei tule harrastettua mitenkään liikaa, vaan sitä tulee niin helposti jumahdettua sisätiloihin. Toisaalta toki kiva, että sisälläkin riittää tekemistä... Erityisesti piirtäminen on hyvin suosittua, jokapäiväistä puuhaa.

Tykkään kyllä siitä, että lasten kanssa kotona ollessa, on ihan eri tavalla aikaa ja voimia erilaisiin pikku projekteihin, niin kuin nyt vaikka vaatekaappien perkaukseen. Ja kyllä, tällaiset projektit on toki hyvä ajoittaa juuri ennen keskikesän alennusmyyntejä! Jospa tällä kertaa osaisi mennä kuitenkin enemmän sellaisella less is more -meiningillä? Vähemmän mutta laadukkaampaa? Kiinan kamat vähemmälle ja panostusta lähempänä tuotettuun? Kaltaiselleni halpojen rättien ystävälle siinä on työtä, mutta jotenkin viime aikoina vaatteiden kuluttaminen on vähän vaivannut. We'll see!

Tämän hetken välipalahitti: "herkkulautanen", jonka sisältö riippuu täysin kaapin sisällöstä. Nekin syötävät, jotka yksittäin eivät uppoaisi, katoavat tältä lautaselta aika nopeasti!

Leppoisaa juhannusta siis kaikille siellä Suomessa (ja miksei muuallakin!)

Leivontabuumi ja kesälukemista!

Nyt kun perusasiat kulkevat suunnilleen omalla painolla, on tullut tehtyä ehkä enemmän niitä ekstrajuttujakin. Esimerkiksi leipomiseen on löytynyt uutta draivia, samoin lukemiseen.

Lukeminen on omalla kohdallani vähän kausittaista ja Suomessa asuessa, erityisesti viimeinen vuosi ennen muuttoa, oli aktiivisen lukemisen aikaa. No, Bodøn kirjastoon emme ole vielä tutustuneet mutta rohkenisin väittää, ettei suomenkilisten kirjojen valikoima ole kovin suuri ;)

Norjaksikin aion ruveta lukemaan, kun kielitaito karttuu. Nytkin olen jo vähän kokeillut muutakin kun aikakausilehtiä mutta varsinaiseksi lukuelämykseksi sitä ei voi sanoa, pikemminkin aikamoiseksi sanojen suossa rämpimiseksi.

No, ajauduin tämän tilanteen myötä (ja mainonnan uhrina) Adlibriksen kesäkampanjaa tutkimaan. Nyt on padissa pari e-kirjaa odottamassa ja yhtä jo ehdin aloittaakin. Kätevää, hauskaa ja aika edullistakin! Sitäpaitsi pokkaria on kieltämättä ikävä lukea silloin, kun nukuttaa vaikka vauvaa hämärässä huoneessa, ellei sitten käytä taskulamppua. Olen kyllä tosi innoissani ostoksesta, niinkuin nyt yleensäkin kirjaostosten jälkeen!

Leivontainnostuksen ja kirjakaipuun yhteiseksi lääkkeeksi tein myös yhden hankinnan ja klikkasin e-kirjastooni kind ice cream for you -jäätelökirjan. Ensiselauksella kuola valui jo kiitettävästi, joten reseptien testauksia tulette varmaan näkemään täälläkin. Voisin kuvitella myös, että ainakin neiti N saattaa olla myös aika innokas jäätelötehtailija.

Raakaherkkuja olen satunnaisesti kokeillut muutenkin. Esimerkiksi nämä Suklaa-tahini kupit olivat tosi helppoja tehdä (paitsi että pari kuppia onnistuin kippaamaan vielä jähmettymättöminä pakastimeen...) ja tosi herkullisia :) Ulkonäössäkään ei ollut valittamista.

Maanantaina meillä oli (taas) muffinsipäivä, tällä kertaa oman reseptin hiomisen merkeissä. Jotain ehkä tästä voisi vielä muuttaa mutta jokainen on kai aina kriittisin omaa lopputuotostaan kohtaan? Niinpä, tässä tulee resepti!

Suklaiset muffinsit pekaanipähkinällä

n.25 kpl (pienillä vuoilla)

120g voita

3 munaa

1dl créme fraîchea

2dl sokeria

2,5dl vehnäjauhoja

1dl kaakaojauhetta

1tl ruokasoodaa

1tl leivinjauhetta

2tl vaniljasokeria

200g tummaa suklaata (130g karkeana rouheena, loput sulatettuna)

50g valkoista suklaata (karkeana rouheena)

1-1,5dl pekaanipähkinöitä rouhittuna

Kuorrute:

200g maustamatonta tuorejuustoa

1dl ranskankermaa (tai kuohukermaa)

n. 70g valkosuklaata

3-5rkl kaakaojauhetta

5rkl tomusokeria

pekaanipähkinöitä

1. Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen ja leikkaa suklaat ja pekaanipähkinät karkeaksi rouheeksi (rouhe saa olla todella karkeaa)

2. Sulata voi

3. Lisää kulhoon munat yksitellen ja riko niiden rakenne

4. Lisää munien joukkoon créme fraîche, voi ja sokeri

4. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää nekin kulhoon

5. Sekoita nopeasti mukaan myös rouheet

6. Jaa taikina muffinivuokiin (taikinaa hieman yli vuoan puolivälin) ja paista 200 asteessa 12-20 minuuttia vuokien koosta ja halutusta kypsyysasteesta riippuen. Näihin sopii ainakin minun mielestäni varsin mukavasti pieni mutakakkumainen tahmeus. Tämä kokeiluerä oli uunissa 15 minuuttia ja lopputulos oli kypsä.

7. Anna jäähtyä ja valmista sillä välin kuorrutteet. 

8. Jaa tuorejuusto ja créme fraîche tasan kahteen kulhoon (molemmissa kulhoissa tämän jälkeen siis 100g tuorejuustoa ja 0,5dl créme fraîchea)

9. Sulata valkosuklaa ja sekoita se toisen kulhon sisältöön

10. Lisää eri kulhoon kaakaojauhe sekä tomusokeri

11. Tässä vaiheessa kannattaa koemaistaa kummankin kulhon sisältö, varsinkin tuo kaakaojauheen määrä taitaa olla vähän makuasia.

12. Lisää iso teelusikallinen kumpaakin kuorrutetta muffinsin päälle ja pyöräytä ne sekaisin. Päälle sopivat mainiosti koristeeksi pekaanipähkinät tai varmasti jonkun toisenkin 4-vuotiaan mielestä purukumin makuiset koristerakeet :)

Enjoy!

Menoa ja meininkiä

Sitä tavallista. Legot lattialla. Kiiltokuvat vauvan suussa. Ulos lähteminen tuottaa tuskaa vaikka aurinko paistaa. Toisaalta taas sisälle meneminen voi olla yhtä haastavaa. 

Mutta silti, aika paljon naurattaakin, hymyilyttää ja noin.

Kaikkeen tottuu, saunattomuuteenkin

Muuttaessa tuli mietittyä, onko uudessa maassa jotenkin ontto olo, kaipaako sitä jotakin tiettyjä asioita kotimaasta. Niin kuin nyt vaikka saunaa tai fazerin sinistä, näitä "yleisimpiä". Hassua kyllä, saunattomuus ei vaivaa yhtään (ainakaan minua itseäni). Ensin ajattelin että se johtuu vain siitä, kun ei ole aiemminkaan ollut mikään kaikkein innokkain saunoja, vaikka se toki ihan mukavaa onkin. Sitten taas toisaalta, se edellinen asunto Lahdessa, josta tänne muutettiin, oli meidän kodeistamme ensimmäinen, jossa oli sauna. Jokaisessa asunnossa, missä on tullut asuttua, on ollut jotain parempaa ja yleensä jotain huonompaa edelliseen verrattuna. Ja tietenkin poikkeuksetta kaikki ovat olleet erilaisia toisiinsa nähden. Niinpä päätin ajatella ne eroavuudet Suomalaiseen asuntoon ennemminkin eroavaisuuksina asuntojen kesken. Meillä ei ehkä ole nyt saunaa mutta kylpyamme löytyy. Tilaa ei ehkä ole yhtä paljon mutta on minikokoinen kodinhoitohuone (ja se se vasta on jotakin!). Meillä ei ole astiankuivauskaappia mutta ilmankin näyttää pärjäävän yllättävän helposti. Naurakaa vaan mutta ainut kipupiste on ehkä näin kestovaippavauvan kanssa käsisuihkun puute! :) 

Eilinen kävely åpen barnehageen sateessa oli vähän tiukempi mitä kuvittelin. Sateenvarjo oli välillä todella hyödytön noissa tuulenpuuskissa. Vaunujen sadesuoja oli suunnilleen yhtä hyödytön. Ostoslistalle pitää siis varmaan lisätä sadetakki itselle! Silti kannatti lähteä, sillä paikalla oli paljon porukkaa. Hetkeksi hämmennyin kun joku tuli esittäytymään suomeksi! Tosi hauskaa! Se ei ole ihan superharvinaista kuitenkaan, että törmää johonkuhun, jolla on jotakin linkkejä Suomeen.

 Maanantaina leivottiinkin. Nimittäin raparperipiirakkaa vanhoista hillojämistä. Ikävää, että tällä kertaa lopputulos oli ulkonäöltään onnistunut ja maussa olisi vähän hiomista. Syötyä tuokin tuli mutta jaettavaksi asti ei reseptistä nyt ollut!

Seuraava missio olisi metsästää paikka, josta hakea tuoretta raparperia... 

p.s. Lienee sanomattakin selvää, että ihmisiä sieltä Suomesta kaipaa, jos jotakin...

Aurinkoista juhlatunnelmaa

Koulujen loppuminen on jotenkin aina ollut minusta erityisen hauskaa aikaa. Niin, siis sen koulujen alun lisäksi. Jotain, joka toistuu vuodesta toiseen vähän samanlaisena mutta silti jonain tiettynä vuonna aloittaa joitain uutta tai lopettaa vanhaa. Tänä keväänä ei tullut vierailtua yksissäkään ylioppilasjuhlissa, kun emme lähteneet Suomeen juhlimaan. Sen sijaan pääsimme juhlistamaan muuta valmistumista!

Kelikin oli tosi ihana ja vanhempi muru pääsi poimimaan kukkia juhlapöytään. Miten joku voikin tykätä niin paljon voikukista! Kaikki muutkin kukat ovat hänen mielestään mahtavia mutta erityisesti voikukat sytyttävät. Koitetaan aina myös vähän painaa mieleen niiden ihaltujen kukkien nimiä ja hauskasti jotkut tietyt jäävätkin hyvin muistiin.

Tietenkin juhliin piti viedä myös lahja, joka paketoitiin erityisen taitavasti. Lahjana oli kirahvipiirustus. Saimme myös viedä juhlapöytään muffinseja muiden herkkujen kaveriksi. Juuri mitään muita muffareita meillä ei edes leivota, tämä kun on erityisen hyväksi havaittu resepti! Onneksi tällä kerralla käytettiin vähän pienempiä vuokia kun yleensä...

Myös juhlasää oli ihana! Lämpimässä kelissä oli mukava käpsytellä kekkereihin. No, juuri tällä hetkellä se on muisto vain kun tuuli puhaltelee ja vettä sataa. Siitä huolimatta lähdetään nyt kävelemään kohti åpen barnehagea. Jospa sinne raahautuisi muitakin vanhempia tenavineen säästä huolimatta.

Ha det!