Syksy

Vihdoin... vihdoin on jotain rytmittämässä arkea. Opiskelun aloitus ja vanhemman tyttelin päiväkodissa käyminen on tuonut kaivattua ryhtiä arkeen. Enää päiväjärjestyksen pitäminen ei ole pelkästään itsestä kiinni, kun välillä on oltava jossain edes suunnilleen ajoissa. Arki on siinä mielessä paljon sujuvampaa kun aiemmin. 

Ja samalla kun päivät rullaavat mukavasti, huomaa vasta kuinka uuvuttava vuosi on ollut. 

Yliopistolla on mukavaa ja suunnilleen joka kerta ajelen sieltä kotiin hymyillen. Norjan tunneilta saa tosi paljon rohkaisua ja muut opiskelijat ovat pääasiassa tosi symppisporukkaa. Vielä kun löytyisi joku sopiva koulumatkakaveri, olisin tosi tyytyväinen. Ylihuomisesta alkaen pääsemme nimittäin nauttimaan tietulleista, kun koko keskustan alue ympäröidään tietulliasemilla. Tai no, tuollahan ne jo uudenkarheina odottavat autoilijoita...

Syyskuussa tuli käytyä Suomessakin mutta seuraavaa reissua saadaa

n odottaa jouluun saakka. Joulun välipäiville on buukattu myös pieni kaupunkiloma rakkaaseen naapurimaahan. Ei voi kun odottaa innolla!

Blogia tulee kirjoitettua nyt vähän nihkeästi, nämäkin syksyiset kuvat ovat melkein parin viikon takaa! Siihen on syynä paitsi alkanut koulu, myös jokasyksyinen neulontabuumi! Ihanaa, kun on mukavaa tekemistä, tottakai. Vaikka välillä toki näiden harrastusten kanssa meinaa loppua vuorokaudesta tunnit.

Kunnon syysmyrkyjä odotellessa (vasta yksi takana)

...

A typical finn messing around

Today i felt like a typical finn. Don't know what's that like? Well, a typical finn when receiving a compliment (for example: Oh, you're a landscape designer!) starts immediately tell how it is not interesting at all. I know, this sounds really odd and it is. Especially when i really do think it is interesting :)

And as one of the "buddies" told, i might come from one of the weirdest countries in the group of all the international students. The example what he used was this Finnish sport called eukonkanto. I have to admit i've never tried it but i concider it as a funny thing to do. Wikipedia will tell you more about this!

Sometimes that typical finn might sound a bit rude. Typical finn is not very talkative, at least with new people. But that's something i have seen many times with norwegians too. Maybe this is what they call cold scandinavians (well, even if Finland is not always concidered to be part of scandinavia).

I'm super excited to get to know new people and i'm sure that will happen while studying some norwegian language and culture in UIN! Some friends back in Finland asked me why would i need that, i do speak some swedish already, isn't that enough? I guess i could live with swedish but the thing is i don't really want to. I might be living in Norway for a while, some years or so, and that's why i really want to learn the language, intergrate to the society, be part of this great country at least the way a foreigner possibly can.

I'll write sometimes in English for now on and soon -i hope- also in norwegian :)

Virallinen lomakuukausi (ainakin joillekin)

Jos Suomessakin suurin osa on heinäkuussa kesälomalla, Norjassa puoli valtakuntaa pysähtyy kokonaan, koska porukka vaan lomailee. Ihan niitä perinteisimpiä lomakelejä on nähty toistaiseksi aika vähän ja naapurin vanhempi herrasmies totesikin, että kesä on surkein 15 vuoteen! Ja viime kesä oli vastaavasti lämpimin miesmuistiin. 

Raikkaat sadepäivät ovat kuitenkin mitä parhaimpia esimerkiksi lukemiseen! Jo aiemmin mainitsemani adlibriksen e-kirja-ale suorastaan huusi toista tilausta, joten napsautin vielä muutaman kesäkirjan lisää. Tällä viikolla tulikin luettua ainakin kaksi kirjaa. Nesbø on nyt ollut lukulistallani suosikkina ja luulen että se buumi ei aivan vielä ole ohi.

Oikeasti pitäisi myös ostaa oppikirjat valmiiksi, sillä jo muutaman viikon päästä alkavat mun norjanopinnot tuolla yliopistolla. Kokonaiset 60 opintopistettä Norjan kielestä ja yhteiskunnasta! Nyt syksyllä suoritetaan kielikurssi I sekä kurssi, joka käsittelee Norjan politiikkaa. Niin jännittävää ja hauskaa! Vähän olen ehtinyt stressata sitä, miten saadaan kaikki sumplittua pienen neidin suhteen mutta tiedän kyllä ottavani vähän turhia paineita. Asia ja päivä kerrallaan, ehkä?

Tänään(kin) oli aavistuksen kostea, pilvinen päivä. Tehtiin pienen pieni kävelylenkki neiti N:n "kettupolulla", jonka välittömässä läheisyydessä kuulemma asuu mystinen, viestejä jättävä kettu. Itse en ollut siis aiemmin paikkaa nähnytkään mutta tällaista huhua siellä asuvasta ketusta kuulin...

ihmettelimme myös mustia isoja etanoita

lenkkipolku on samalla myös historiallinen reitti, joka vie toisen maailmansodan aikaan

Takaisin arkeen

Reilu kuukausi sitten kaikki tuntui kääntyvän päälaelleen. Kuolemantapaus lähipiirissä vei minutkin tyttöjen kanssa Suomeen pariksi viikoksi. 

Reippaat matkustajat välillä Oslo-Bodø

Takaisin palattiin viime perjantaina ja varsin väsyneinä. Silti reissu oli varmasti tarpeen. Ainakin oma surutyö pääsi vasta alkamaan kun pääsi paikan päälle muiden luo. Ja ehkäpä meistä oli paikan päällä jotain apuakin.






Täällä kotona tuntuu, että kotiutuminen on henkisellä tasolla ottanut vähän takapakkia. Kielen opiskelu ja asioiden järjestely vaatisi energiaa, jota nyt ei tunnu olevan vieläkään, paitsi pakollisiin juttuihin. Ilahduttaa kuitenkin, kun saatiin tänne lisää Suomi-jengiä :) Kämppä on vähän kaaos ja Suomen tuliaisina tuotu vatsatauti on vetänyt lakoon puolet porukasta. N sairastikin jo Suomessa, itse olen toistaiseksi säästynyt. Mutta sitten kuitenkin, ihan oikeasti vain vähän on todella tarpeen ja siinä mulla olisi ainakin muistettavaa... Sitä kun on tapana pitää niin monta rautaa tulessa koko ajan.

Ja yksi tuleva projekti onkin syksyllä alkava opintokokonaisuus: Norjan kieli ja kulttuuri 60 op Nordlandin yliopistossa. Siitä olen kyllä todella innoissani! :) Toivon mukaan pikku M:n hoitokuviotkin järjestyisivät jouhevasti... Isommalle haettiin hoitopaikkaa puolella ajalla mutta pientä ei vielä hoitoon laiteta. Onneksi lähiopetusta ei tule olemaan montakaan tuntia viikossa :)