Kun tutut ihmiset ovat totuttua kauempana, vanha kunnon etanaposti nousee uuteen arvoon. Nyt tuntuu, että postit kulkevat aika mukavasti mutta parina ensimmäisenä viikkona ainakin pari lähetystä jäi kyllä saapumatta. Tällä kertaa paketin sai esikoisneiti, joka olikin todella riemuissaan saamastaan postista! Tuon jälkeen siivet ovatkin olleet selässä koko ajan, paitsi ulkona ja nukkuessa :)
Itse emme ole olleet kovinkaan reippaita postittelijoita vielä mutta ehkä sitä vielä saa sellaisen virtapiikin, joka saa kirjekuoret täyttymään!
Tänään meillä oli aika tavallinen aamu. Se tavallinen aamu tarkoittaa kohtuullisesti sähellystä ja sitä, että jos haluan itse juoda aamukahvin lämpimänä, sen on tapahduttava joko ennen kuin muut heräävät (ei kiitos, mielummin hyödynnän mahdollisimman pitkät unet) tai sitten kun pikkuneiti on aamupäikkäreillä. Jostain syystä tykkään silti hakata päätä seinään ja keittää ne kahvit silloin, kun itse keittäminen sujuu rauhallisesti mutta kahvin ollessa valmista, alkaakin olla jo pikkuisen uniaika. No, ehkä joskus?
Tänään kylmän kahvini kanssa värittelin hetken aikaa. Ihan mielenkiintoinen tapa rauhoittua hetkeksi, ilman että ympärillä täytyisi olla täysin hiljaista. Kun törmäsin tähän aikuisten värityskirjabuumiin ensimmäistä kertaa, tiesin että sellainen kirja on saatava itsellekin. Toin sitten muutaman Suomesta tuliaisina...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti